Martti Vainio!

Poika sai houkuteltua meikäläisen tänään vuosien tauon jälkeen juoksulenkille. Kehuskelinkin hänelle heti ensitöikseni vanhoilla meriitteilläni ajalta jolloin tossu ei paljoa painanut. Täytyy kyllä sanoa, ettei vanhoista meriiteistä ollut tänään mitään hyötyä. No okei, ensimmäinen satametriä meni ihan ok, mutta siitä eteen päin näkö alkoi sumenemaan ja veri maistumaan suussa, kiitos 30 ylimääräisen painokilon ja umpisurkean juoksukunnon. Melko p*rse hommaa näin äksitään. Jopa niin syvältä, että tekisi mieli soittaa nuoruuteni juoksuidoli Martti Vainiolle ja kysellä sen salakavalan talonmiehen puhelinnumeroa. Lopputuloksena tästä äkillisestä juoksentelusta jalkoja särkee niin maan pirusti, että tekisi mieli pätkiä ne kirveellä irtipoikki, ja kaikki tämä tuska vaivaisen kahdenkilometrin juoksulenkin jäljiltä. Onneksi kuitenkin tajusin, että ei tarvitse juosta näin ensimmäisellä kerralla yhtään sen pidempään, sillä pohkeet olisivat todennäköisesti tippuneet jossain välissä lenkkipolun varteen. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, sillä kaikesta huolimatta juoksu on ihan kivaa hommaa. En tiedä mistä lie johtuu??? Johtuisiko masokistisesta luonteesta vai sitten tuntemattomisista afrikkalaisista sukujuurista?