On olemassa helppoja sekä vaikeita aamuja. Tänä aamuna heräsin ensimmäisen kerran jo viiden aikaan, siis klo 05:00. Toki pitää myöntää, ettei se johtunut siitä, että unet olisivat loppuneet omia aikojaan vaan kissa puri huvikseen varpaasta. Ilmeisesti se halusi vain ilmoittaa olevansa hereillä ja vaati seuraa, aamupalaa tai jotain muuta käsittämätöntä jota siihen aikaan ei normaalisti saisi. V-mäinen ötökkä, joka ei arvosta näköjään katkeamattomien yöunien merkitystä ihmisen terveyteen. Se oli onneksi ainoa kerta kun tämä karvakasa häiritsi minua ja sain nukuttua puoli seitsemään asti. Se tuntuikin jo kohtuu normaalilta ajalta herätä, vaikka olenkin lomalla. Se mikä näissä loma herätyksissä on mukavinta, aina herää pirteänä. Jos olisi joutunut lähtemään tänä aamuna töihin niin kissan aiheuttama yöherätys olisi tuntunut kohtuuttomalta ja sen seurauksena olo olisi ollut kuin rekan alle jääneellä supikoiralla sekä silmäpussit kuin Jari Porttilalla, mutta ei nyt. Outo juttu, mutta näin se vaan menee. Se on varmasti jokin psykologinen juttu. Onneksi ihmisellä on kuitenkin lomaa ja sitä kautta normaalista poikkeavaa pirteyttä. Olinkin jo aamulla yhdeksän aikaan kuntosalilla ja tämän jälkeen virtaa riitti edelleen. Niinpä kävin kaivamassa fillarin kellarin uumenista ja lähdin pienelle lenkille. Se oli kuitenkin virhe, sillä pyörätiet oli todella liukkaita hiekoituksesta huolimatta. Olin matkassa ilman kypärää ja mietinkin liukastellessani, että kohta on pää halki tai vähintään jokin raaja poikki. Pipo ei nimittäin paljoa pehmennä iskua kadun pintaan. Sehän tästä olisi vielä puuttunut. Onneksi ei tapahtunut mitään ja pääsin omin jaloin takaisin kotiin.
Yksi asia mikä näissä lomissa on kuitenkin parasta, päiväunet. Voi ottaa ihan rauhassa päikkärit kenenkään häiritsemättä. Tietenkin pienin varauksin, sillä koskaan ei tiedä minkä kuningasajatuksen kissa saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti