Elämä on paskaa!

Elämä on juuri niin kurjaa kuin ajattelet sen olevan. Jos ajattelee elämän olevan perseestä niin onhan se ja koko ajan vaan pahenee. Tämän lisäksi suurin osa syyttää omasta kurjuudesta muita, että muut ihmiset muuttavat elämän sellaiseksi. Nuorena vanhemmat on perseestä, keski-ikäisenä hallitus on perseestä ja vanhana kaikki nuoret on perseestä. Tämän lisäksi koko ajan kadutaan jotain. Nuorena kadutaan sitä ettei olla koettu tarpeeksi, keski-ikäisenä kadutaan mitä nuorena tuli tehtyä ja vanhana kadutaan tekemättä ja kokematta jääneitä asioita. Koomista, mutta silti niin totta.


Tämä johtaa siihen että luovutetaan monessa asiassa ennen kuin aloitetaan edes tekemään mitään, ajatuksella "ei tää kuitenkaan onnistu".


Miksi näin? Hyvä kysymys. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu osittain tällaisissa asioissa rypeminen. Silti viimeisen vuosikymmenen aikana ollaan menty todella rajusti alaspäin ja on ongelmat ovat vaan lisääntyneet. Mieliala- ja masennuslääkkeet ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Niistä haetaan apua vuosia jatkuneeseen pessimismiin ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Jos lähtökohta on, että "positiivisuus on perseestä" niin näinhän siinä käy. Tämän lisäksi omat ongelmat puretaan viattomiin. Lapset, puolisot ja kaverit saavat osansa tästä.


Mikäs siihen olisi oikea ratkaisu? Jokainen voi miettiä omalla kontollaan miten saisi ajatusmaailmansa muutettua. Jos niiden negatiivisten asioitten sijaan keskittyisi etsimään elämästään niitä positiivisia asioita. Se olisi ainakin hyvä alku, jos mietittäisiin mitä hyvää tässä päivässä on ollut. Pienillä askelilla kohti parempaa huomista :)