Sunnuntai on jonkun tahon mukaan pyhitetty lepopäiväksi, ei vaan meillä. Päivän hommiahan oli mm. polkupyörien syyshuolto, ruoan valmistus x 5, kaupassa käyntiä, pyykinpesua, pyykin kuivamaan laittoa, imurointia, lattian pesua yms kodin pikku askaretta. Heti aamusta alkoi olla motivaatio itsellä hieman hukassa, kunnes keksin, onhan meillä kotona käytettävissä sillä hetkellä kolme orjaa, nimittäin teini-ikäiset lapset. Ainoa ongelma näissä orjissa oli etteivät he totelleet minkäänlaisia komentoja, heitä ei voi opastaa, väärin muotoiltu kysymys tai pyyntö saattoi aiheuttaa sellaista kontroloimatonta ovien paiskontaa tai mykkäkoulua sekä yhteyden saanti heihin puhumalla ei onnistu, jolleivat he olleet vailla jotain.
Hetken seurailin heidän puuhiaan, tai en pidä sitä puuhasteluna, nimittäin tietokoneen ruudun tuijottamista tai älypuhelimen näytön raapimista, eli näitä heidän tyypillisiä "kotiaskareita". Se mikä yllätti, sain kahteen heistä puheyhteyden ilman sen suurempia temppuja. Toinen asia mikä sai minut haukkomaan jo henkeä, he suostuivat ensimmäisellä pyynnöllä osallistumaan näihin kodin pikku askareihin. Noh, ilmankos, sillä jossain vaiheessa minulle selvisi miksi näin, vaimo oli jo pehmittänyt heitä alustavasti lupaamalla maksaa kotitöiden hoidosta hieman, joten ilmankos he kerrankin kuuntelivat minua ja olivat kovin suostuvaisia pyyntööni.
Noh, nyt hommat hoidettu kaikin puolin mallikkaasti. Koti kiiltää, mutta vaimolla ei ole rahaa enää yhtään. Laskeskelin tuossa lasten tuntipalkkoja ja lääkärikin olisi niille kateellinen, joten en yhtään ihmettele että vaimolla on köyhä olo. Itselle jäi tehtäväksi olla vain työnkohtajana, joten en valita yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti