Lottovoittaja!

Yhtäkkiä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta kesken työpäivän. Olin tehnyt loton ja en ollut tarkastanut sitä. Arvatkaapa, oliko kyseinen lappu jossain hukassa. Pakkohan se on jostain löytyä! Heti alkoi unelmat ja haaveet pyörimään mielessä. Olinko siis antanut täyden työpanoksen työnantajan hyväksi ihan vain hyvää hyvyyttäni näin sunnuntai päivänä jolloin kaikki muut viettävät kotona ansaittua lepopäivää? Olinko siis menettänyt mahdollisuuteni soittaa pomolle skype-puhelun, jossa olisin voinut haistattaa hänelle pitkän p**kan ja näyttää paljasta p**settä? Olinko myös menettänyt mahdollisuuden viedä vaimoni maailma ääriin ja näyttää hänelle maailman kahdeksannen ihmeen jonkun hulppean hotellin kattohuoneistossa? Olinko menettänyt mahdollisuuden olla oloneuvoksena koko loppuelämäni ja tehdä juuri niitä asioita mitä minä, tai oikeastaan vaimoni haluaisi tehdä? Sitten muisti, kyseinen lappu oli farkkujen takataskussa työpaikan sosiaalitiloissa, eli työnantajani tarjoamassa kaapissa, jossa voin säilyttää henkilökohtaisia tavaroitani työpäivän ajan.
Ei muuta kuin älytöntä kyytiä hakemaan se ja tämän jälkeen internetin ihmeelliseen maailmaan veikkauksen sivuille tarkastamaan mahdollinen päävoitto. Kädet tärisi kuin horkan saaneella ja hikikarpalot valuivat otsalla kuin Martti Vainiolla Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984 hopeamitali juoksun jälkeisessä dopingtestissä. Alkoiko nyt aika, ettei ole enää huolta huomisesta? Olisihan se pitänyt arvata, jälleen kerran vain yksi oikein koko lapussa p**kele!!!