Omistaja ahneudella ei ole mitään rajaa. Hyvä esimerkki tästä ahneudesta on esimerkiksi Nokian renkaat. Yhtiö saattoi loppuun yt-neuvottelut, joiden lopputuloksena 232 työntekijää sai lähtöpassit ja 440 lomautetaan. Samaan aikaan yhtiön johto päätti aloittaa uudet yt-neuvottelut, jotka kohdistuvat vielä 280 työntekijään. Se mikä näistä neuvotteluista normaali ihmisen mielestä tekee järjettömiä on se, että yhtiön arvioitu liikevoitto tälle vuodelle on vajaat 300 miljoonaa. Vastaavia esimerkkejä täällä Suomenniemellä on lukuisia viime vuosina. Hyvää tai jopa loistavaa tulosta tekevät pörssiyhtiöt karsivat työntekijöitä ja heidän etujaan tuloksen maksimoiseksi. Vain viivan alle jäävällä summalla on väliä, tai oikeastaan osakkeelle maksettavasta summasta.
Toinen esimerkki "herrojen" ahneudesta on outokummun johtaja Seitovirta, joka saa huonosta tuloksesta johtuen kenkää, mutta irtisanomiskorvaus on tähtitieteellinen 1,5 miljoonaa euroa, vaikka yhtiö on korviaan myöten veloissa. Seitovirran korvaus perustuu sopimukseen jonka yhtiön hallitus on hyväksynyt. Maalaisjärjellä ajatellen näissä johtajien irtisanomiskorvauksissa ei ole mitään järkeä, sillä huono johtaja ei ole niitä ansainnut. Tällaiset sopimukset edustavat herrojen ahneutta, joka potkii päähän tuloksen kannalta tärkeintä tekijää, eli työntekijöitä. Ilman osaavaa työvoimaa näiden herrojenkin arki olisi yhtä selviytymistaistelua, mutta ahneus tekee näköjään sokeaksi. Duunareitten kunnioitus on hävinnyt johonkin. Ennen tehtaan patruunat pitivät työntekijöistä huolta, mutta nykyinen "kasvoton" omistaja ei välitä heistä enää pätkääkään.
Samaan aikaan työntekijäpuolelta vaaditaan jopa valtion toimesta palkkamalttia, joustoja ja etujen alasajoa. Paikallista sopimista halutaan lisätä, mikä tekee työntekijä puolesta pahimmassa tapauksessa orjatyövoimaa ilman oikeuksia. Kasvoton omistaja ei nimittäin anna senttiäkään periksi. Tämän lisäksi hallitus esittelee valheellisia skenaarioita Suomen kilpailukyvystä, joka on kaikilla mittareilla mitattuna yksi maailman parhaita. Lisäksi tänä päivänä koko ajan suurenevella määrällä vientiyrityksistä on töitä niin paljon ettei niitä ehditä enää tekemään, sillä ei ole riittävästi käsipareja tekemään niitä, johtuen viime vuosina vallalla olleesta lyhytkatseisesta irtisanomis buumista.
Itse työskentelen kasvottoman omistajan omistamassa yhtiössä, joka on irtisanonut viimevuosina merkittävän osan työntekijöistään. Nykypäivänä suurin huoli on se, että miten ehditään tekemään kaikki työt näin pienellä työntekijämäärällä? Hiljaiset ajat ovat jättäneet jälkensä myös paikallisjohtajiin, ei uskalleta sijoittaa tulevaisuuteen omistajien kustannuksella. Omistajien pitäisi tajuta se, että osaaminen maksaa, mutta osaaminen tuottaa myös tulosta. Nyt jos koskaan kannattaa sijoittaa osaavaan työvoimaan ja pitää heistä huoli, sillä se vaikuttaa tulevaisuudessa positiivisesti siihen viivan alla jäävään tulokseen. Työntekijät ovat joustaneet kohta kahdeksan vuotta putkeen, nyt olisi muiden vuoro. Osaavaa ja motivoitunutta työntekijää ei saa karsimalla hänen palkastaan osaa pois. Seitovirralle maksetulla "kultaisella käden puristuksella" maksettaisiin outokummussa monen duunarin lomakorvaukset vuosiksi eteenpäin, sillä he nostavat kyseisen yhtiön käsillään ylös nykyisestä suosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti