Hyvää naistenpäivää!

Pitelin tuossa hieman pidempää viikonloppuvapaata ja tänään töihin palatessani lähimmän esimieheni Samin ensimmäinen kommentti oli, että millos Oksanen ajatteli nuo talvilomat pitää. Katsoin häntä hetken kuin halkopinoa, joka pitäisi siirtää jostain älyttömästä syystä kymmenen metriä vasempaan ja sanoin, eikös me jo kerran sovittu meikäläisen pitävän ne lomat vasta syksyllä!?! Talvilomakausi päättyy kuulema vappuna, joten sitä ennen ne pitää pitää. Tämän jälkeen hän käätyi kannoillaan ja poistui huoneesta. Hetken mietin, että hänellä oli pakko olla kuukautiset ihan vaan naistenpäivän kunniaksi, sillä ei tällaisia valmiiksi sovittuja asioita voida yksipuolisesti noin vaan muuttaa. Olen nimittäin lähdössä syyskuussa Bulgariaan ja vähän niin kuin sitä varten tätä talvilomaani siirtelin, ja kaiken lisäksi hän hyväksyi aikasemmin sen. Tästä ilmeisesti pitää keskustella vielä ja isoon ääneen. Siinä jonkin aikaan raaviskelin päätäni ja tasoittelin verenpaineitani, kunnes puhelin piipasi. Rakas tyttärenihän siellä laittoi whatsapp viestiä ja kyseli ISOILLA KIRJAIMILLA ja huutomerkin saattelemana, että missä hänen naistenpäivän kukat oikein oli!!! Hän oli palannut koulusta kotiin ja oli muka olettanut minun arvostavan meidän perheen naisia edes sen verran hommaamallan heille kukkia. Hän se osaa olla välillä sellainen ajoituksen mestari. Todella huono päiväkin muuttuu kertalaakista hyväksi, ihan vaan hänen v**tuilun jalon taidon ansiosta. En tiedä mistä lie on tuollaisen taidon perinyt. Myönnän, minä olen huono ostamaan kukkia, mutta huomenna lupaan käydä hakemassa meidän perheen kaikille naisille kukkia naistenpäivän kunniaksi, vaikka olenkin päivän myöhässä. Ihan vaan siitä syystä, että yksi heistä ainakin saa verenpaineet laskemaan ja hymyn suupieleen. Niinpä niin, kaikesta huolimatta, hyvää naisten päivää vaan kaikille! Niin meikäläisen pomolle, kuin muillekin Suomen naisille