Stand up!

Kävin eilen stand up illassa. Nauroin kyllä, mutta jotenkin silti jäi valju olo. En tiedä onko minulla kieroutunut huumorintaju, vai eikö kyseisten herrojen huumori yksinkertaisesti vaan uponnut minuun. Toki eihän kaikki jutut voi kaikkia naurattaa ja ennakko odotukset yleensä rajoittavat kokemusta. Edellinen kokemus stand upista meikäläisestä oli Ismo Leikolan peruja. Ei hänenkään kaikki jutut jaksa naurattaa, mutta hänhän on sellainen joka saa nauramaan jo pelkästään olemuksellaan. Hän on persoona. Eilen esiintymässä oli kolme herraa ja kaikki heistä oli oikein tvstä tuttja. Stand up perustuu aika usein omasta elämästä kertomiseen, eli itseironiaan, tai sitten yleisöstä valitaan kohdehenkilöitä joista sitten keksitään juttuja, eli "roustataan" alun kysely tuokion pohjalta. Nämä kolme herraa käyttivät molempia keinoja hyväkseen ja toisessa niistä keinoista jokainen valitsi meikäläisen juttujensa kohteeksi jopa useampaan kertaankin. Olin tietenkin helppo kohde, koska olin sellaisessa paikassa, eli suoraan esiintyjän edessä. En nyt varsinaisesti nauttinut kohteena olemisesta, mutta onneksi jutut eivät olleet viimeistä herraa lukuun ottamatta kovin pahoja. Tämä viimeinen herra sitten pisti pohjat. Pilasi mukanani olleen vanhimman tyttäreni illuusion puhtoisesta isästään. Tytärtäni kyllä nauratti aivan älyttömästi, mutta minua ei enää yhtään niin paljoa. Täytyy kaikesta huolimatta kuitenkin nostaa herroille hattua, sillä kysessä on vaikea laji. Sanavalmius ja tilanneäly yhdistettynä valtavaan mielikuvitukseen muodostaa hienoa viihdettä. Kiitoksia kokemuksesta Mikko Vaismaa, Antti Haapala ja Ali Jahangiri. Suosittelen!!!