Aamuyön karseat herätykset!
Heräsin aamuyöllä aivan h**vetin pirteänä ennen kellon soittoa. Olin niin täynnä virtaa, että purin ensitöikseni vaimoa varpaasta ja sen jälkeen hyppäsin ninjahypyllä sängystä mennäkseni juosten keittiöön odottamaan, että joku antaisi minulle aamupalaa. Aamupalan valmistuttua istahdin sen eteen tuplavoltti-kierrehypyllä. Hetken päästä huomasin kissan laahustavan "jari porttilat" silmien alla keittiöön. Kissa näytti aivan rekan alle jääneellä jänikseltä ja sen naukaisu kuulosti kuivalta ovisaranalta. Eväskupilleen päästyään sen naamalta pystyi lukemaan, "ei pysty syömään millään".
Tarkimmat saattoivat huomata, että minun ja kissan roolit menivät ehkä hieman sekaisin tässä tarinassa. Katsellessani sitä kissan riehumista keskellä yötä mieleni valtasi vain yksi toive, olisipa itselläkin noin paljon virtaa. Alkoi niin v****tamaan, etten antanut kostoksi kissalle aamupalaa. Siitähän se riemu repesi. Kissan olemus oli sellainen, että "haista sinä emämuna m***ku pitkä p**ka. Ei ole helppoa omistaa lemmikkieläintä tällaisena vuorotyöläisenä, älyttömän karvan lähdön lisäksi se ei arvosta palvelijoitaan yhtään tippaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti