Maalaiselämä eroaa aikalailla kaupunkilais elämästä!
Kävin tuossa Kinnula-Kivijärvi seudulla ajelemassa rinkiä aamutuimaan. Oikeastaan siellä ei pystynyt rinkiä ajamaan, sillä niissä oli yksi "katu" joka varrella oli liikekiinteistöt sekä asukkaiden talot. Se tällaisissa kylissä on ominaista, että siellä kaikki tuntee toisensa. Sen pystyi aistimaan autoon asti, sillä ajaessa molempien kylien läpi olo oli kuin vappukulkueet vetonaulaksi hommatulla kiinalais lähtöisellä lohikäärmeellä. Kupparit jalassa tien varressa seisseiden asukkaiden lasittuneista tuijotuksista pystyi lukemaan "outo auto, kukakohan tuo oikein on ja mitä se täällä tekee". Rohkeimmat ja sosiaalisimmat asukkaat jopa vilittivät tervehdykseksi minulle.
Pysähdyin loppupelissä yhden talon pihaan ja talon isäntä oli oikein mukava tapaus. Hän oli myymässä autoa ja olimme sopineet, että tulen noutamaan kyseistä kulkuneuvoa tänään aamulla. Reipas käden puristus sai hänet avautumaan ja 10 minuutin keskustelun jälkeen odotin jo kahvipöytään kutsua, sitä ei tullut. Syy siihen selvisi lähtiessäni pihasta pois häneltä ostamallani autolla pois. Hänen kasvoiltaan pystyi lukemaan "mikäköhän tuota vaivasi, liekkö joku laitoksesta karannut avohoitopotilas". Noh, nyt on kuitenkin koettu maalaisromantiikkaa tälle viikonlopulle tarpeeksi ja autokin oli myyntipuheen mukainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti