keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kävellen kauppaan!



Se on hieno fiilis kun päätät lähteä aamutuimaan kauppaan ja astuessasi ulos ovesta huomaat ettei auto ole pihassa. Hetken jo ajattelin, että nyt se on s**tana varastettu. Samalla sinulle tulee kaukainen etiäinen, vaimo oli mahdollisesti informoinut sinua kertomalla menevänsä sillä töihin. Asian rekisteröinti ei ollut kuitenkaan itsestään selvyys, koska nukuit sillä hetkellä vielä rem-unta potenssiin kolme, toisin sanoen unen syvyys oli verrattavissa Siperian ikiroutaan, eli jostain ulkopuolisesta se olisi saattanut vaikuttaa siltä ettei tuo herää tuosta unesta koskaan. Tällaisessa unessa uinuva ihminen muistuttaa olomuodoltaan etäisesti meritursasta, nukkumisesta johtuva ääni jota kutsutaan myös kuorsaukseksi muistutti V8 moottorin jyminää ja kaiken lisäksi tässä moottorissa oli jonkin näköinen jäähdytysnestevuoto, sillä tyyny oli aivan märkä kuolasta. Mitäpä lottoatte ottaako tälläinen kuolaava V8-tursas tietoisesti informaatiota vastaan? Ei muuten ota ja siitä johtuen seisoskelin parkkipaikan reunalla päätäni raapien ja samalla ihmetellen, että milläs nyt sinne kauppaan menen.
Noh, eihän se auttanut muu kuin käydä vaihtamassa vaatteet kävelyyn sopivimmiksi, eli reino aamutossut lenkkareihin ja pelkän t-paidan päälle hieman takkia niskaan. Sen verran olin alitajuisesti tähän retkeen varautunut, että pipo olikin jo valmiina päässä.
Siinä kävellessäni kaupalle päin manasin vaimoa, laittaa nyt tällaisen vanhan miehen kävellen kauppaan johon oli kotiovelta kohtuu matka, melkein 400 metriä. Kyllähän sinne kaupalle kävely oli ihan helppoa, mutta taikaisin päin tuleminen olikin sitten oma operaationsa sillä ostin tuorekurkun ja kaksi omenaa joista ajattelin tehdä salaatin evääksi iltavuoroon. Muutenhan niiden kantaminen olisi ollut helppoa, mutta unohdin ostaa muovikassin ja en kehdannut sitä enää sieltä jonottavien kanssaostajien välistä mennä ostamaan, maksaahan se olisi kuitenkin pitänyt. Joten paluumatka kädet täynnä kasviksia ja hedelmiä oli melkoisen haasteellista, varsinkin miehelle jotka osaa tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Vaikeuksien kautta voittoon, selvisin kotiin, sain salaatin tehtyä ja kaikenlisäksi raitis ulkoilma teki ihan hyvää, varsinkin juuri heränneelle meritursaalle.

2 kommenttia:

  1. �� hehee, eikun anteeksi, ei saisi nauraa toisten vastoinkäymisille.. No jaa, naurampa silti, ja varmaan jatkossakin, taian nimittäin napata tämän blogin syötteenlukijasta nautittavaksi muun hengenravinnon sekaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan lukemaan. Tällaista tämä elämä välillä on, tai oikeastaan aina, mutta ei se haittaa ;)

      Poista