Miehen joulu

Joululahja hankinnat hyvällä mallilla, kyllä. Piparit leivottu, tottakai. Jouluruoat tehty valmiiksi pakastimeen, jo vain. Jouluverhot ripustettu, kaksi viikkoa sitten. Joulukyntteliköt ovat ikkunalla, joo. Joulukoristeita viritelty sinne sun tänne, ihanaa. Joulukuusi hankittu, minä valitsin ja mies oli mukana. Joulutortut paistettu, moneen kertaan. Ai niin, tässä oli osa vaimon jouluvalmistelulistasta.


Itse olen jäänyt jouluvalmisteluissa vähän niin kuin lähtötelineisiin. Olen toki joutunut osallistumaan siihen kaikkeen hieman pakonomaisesti olemalla mm. makutuomarina. Onko nämä hyvät jouluverhot? Joo on ne tosi kivat, oikeasti. Tämän jälkeen vaimo pitää pienen tuumaustauon ja toteaa, en minä näitä laitakaan vaan nämä. Sitä minä mietin mitä varmasti moni muukin mies, miksi nainen edes kysyy, kun sillä miehen mielipiteellä ei ole oikeasti mitään merkitystä, varsinkaan verhojen valinnassa. Olen ollut myös oikeasti makutuomarina. Maista miten ihania joulutorttuja! Voi h*lvetti, että se luumuhillo osasi olla kuumaa! Joskus tuntuu, ettei se luumuhillo jäähdy edes pakastimessa, ja miksi sellaisia tulikuumalla luumuhillolla varustettuja torttuja pitää edes maistattaa tälläiselle herkkujen perään olevalle miehelle. Ei minulla ole aikaa, eikä varsinkaan malttia jäähdyttää niitä puolta tuntia.


Yksi kysymys tässä joulua lähestyttäessä on kuitenkin noussut vaivaamaan vaimon muuten niin valmiiksi harkittua jouluvalmistelulistaa. Mitä minä, eli hänen aina niin rakas aviomies haluaisin joululahjaksi? En mitään vastaus ei käy ja sukat ovat liian vaatimaton lahja, ne vaihtoehdot on jo kokeiltu. Jos totta puhutaan niin en minä en osaa vastata tuohon kysymykseen edelleenkään, vaikka vaimo aloittikin sen kyselyn varmasti jo kuukausi sitten. Sen lisäksi, että minun pitää keksiä hänelle lahja niin minun pitäisi keksiä se vielä itsellenikin, jokin tässä yhtälössä ei nyt täsmää. Sitä paitsi minulle ne sukat olisivat riittävä ja ennen kaikkea tarpeellinen lahja. Vai onko se niin, että vaimo ei itse haluaisi itselleen mitään sellaista lahjaa. Siis jos minä toisin hänelle suunnilleen samaa sarjaa näiden sukkien kanssa olevan lahjan niin hän olisi pettynyt siihen, ei tietenkään julkisesti vaan mielessään. Niinpä, tämä helpotti kummasti. Miksei joululahjojen saannissa voisi olla yksinkertaisesti yläikärajaa, esim. 18 vuotta. Sitä vanhemmat saisivat nauttia ainoastaan joulurauhasta, lapsien ilosta, hyvästä ruoasta ja yhdessäolosta. Jos joku vanhempi haluaisi jonkin lahjan niin hän saisi ostaa sen itse itselleen niin siitä tulisi kerralla sellainen mieluisa ja itseä tyydyttävä.


Missä vaiheessa tästä joulusta on tullut tällainen henkinen työmaa? Kaikesta huolimatta, hyvää joulun odotusta itse kullekin tasapuolisesti.