Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Noh, siitä kun ei jaksa enää käydä varas...eikun hankkimassa oikeata joulukuusta vaan ostaa tekokuusen. Aina olen ollut sitä mieltä, että oikea sen kuusen pitää olla, mutta niin se aika vaan vääristää mielipiteitä ja periaatteita. Oikea kuusi on tietenkin aina se paras vaihtoehto, mutta on se niin pirun työläs. Varsinkin kun itse on aina käynyt kaatamassa sen suvun mailta ja raahannut sitten autolla kotiin havunneulaset varisten. Pari viikkoa se pudottelee neulasiaan olohuoneen nurkassa, kunnes loppiaisena sen virka on tullut täyteen. Sen jälkeen sitä sitten miettii, että miten sen saisi mahdollisimman vaivattomasti asunnosta ulos. Yleensä tässä vaiheessa se pudottaa puolet neulasistaan olohuoneen ja ulko-oven väliselle matkalle, vähän niin kuin kostoksi. Loput se pudottaa sitten kerrostalon porraskäytävään ja niitä löytyy vielä juhannuksenakin joka paikasta. Toinen vaihtoehto on tietenkin tunkea se kapeasta parvekkeen ovesta parvekkeelle ja viskata sieltä alas, mutta meikäläisen tuurilla se osuisi kuitenkin jotain pihalla liikkuvaa jalankulkijaa päähän ja siitähän se soppa vielä syntyisi. Olisi se siistiä sitten selitellä ensiksi poliisille ja sitten vielä taloyhtiön yhtiökokouksessa, että miksi minä heitin naapurin Mattia joulukuusella.
Joka tapauksessa, sanoin tuossa muutama päivä sitten vaimolle sillee ihan varovasti, että olin miettinyt tekokuusen hankkimista meille. Hän katsoi hetken minua hieman kieroon ja ei oikein osannut sanoa asiaan mitään. Perustelin hänelle tekokuusen hankinnan sen vaivattomuudella. Tänään hän sitten aamupalapöydässä sanoi, että on kallistunut myös tekokuusen kannalle, mutta se pitää olla sitten sellainen silmää miellyttävä. Mietin siinä vaiheessa, että silmää miellyttävä joulukuusi maksaa todennäköisesti pienen omaisuuden, mutta itsepähän tämän aloitin, joten enää ei voinut perääntyä. Aamupalan syötyäni lähdin vaimon kanssa kuusen hankinta reissulle, eli paikalliseen liikkeeseen jossa näitä joulun ilostuttajia oli kaupan. Kaupassa oli yksi kuusi näytillä ja vaimo sanoi heti, että tuo näyttää sellaiselta minkä hänkin kelpuuttaa. Varovasti katsoin hintalappua ja hämmästyksekseni se ei maksanut kuin vajaat kolmekymppiä. Ei muuta kuin laatikko kainaloon ja takaisin kotiin. Ajattelin, että olipa vaivatonta ja nopeaa. Tämän lisäksi kotona sanoin vielä vaimolle, että eikös olekin mukavaa, kun hänen ei tarvitse heti alkaa imuroimaan, kun kuusi on tuotu sisälle. Ai ei vai, se oli kuulema minun vuoro imuroida koko asunto, vaikkei lattialla yhtään havunneulasta lojunutkaan villakoirien seassa. Niinpä niin, kotona on niitä miesten töitä ja sitten näitä yhteisiä töitä. On se niin väärin, vaikka se on kuulema ajan mukanaan tuomaa tasa-arvoa. Kuuseen olen kuitenkin tyytyväinen, siis tekokuuseen. Hyvästi jouluinen kuusen tuoksu, mutta tervetuloa vaivattomuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti