torstai 9. maaliskuuta 2017

Kaamosmasennus!

Onhan se vaan hienoa, kun aurinko alkaa paistamaan taas ja kesä on on päivä päivältä lähempänä. Valon vaikutus tälläiseen keski-ikäiseen ja elämäänsä kyllästyneeseen mieheenkin on melkoinen. Sitä kun on neljä kuukautta laahustanut räntäsateessa sukat ja kengät märkänä niin vähemmästäkin sitä virkistyy. Kaamosmasennuksesta ei ole enää tietoakaan ja jaksaa tehdä vaikka mitä. Olen jopa uskaltanut auringon ilmestyttyä jälleen taivaalle poiketa tutuilta ja turvallisilta päivärutiineilta. Koko talven olen rampannut väliä koti-työmaa-kauppa-koti, mutta muutama päivä sitten uskaltauin jopa vanhimman tyttären kanssa ulos syömään. Käytiin oikein laadukkaassa ruokaravintolassa. Toki se ei ollut ihan extempore käynti vaan kysymyksessä oli hänen 17v syntymäpäivänsä ja suunnittelin tätä yllätystä kaikki viisitoista minuuttia etukäteen. Yllätys oli jopa niin suuri, että itsekin hämmästyin ja ihmettelin mistä aivonsopukasta tällainen ajatus oikein tulikaan. Noh, ei mennyt tämä aivopieru hukkaan sillä meillä oli oikein mukavaa ja ruoka oli loistavaa. Jopa niin loistavaa, että jätin tarjoilijalle oikein juomarahaa. Juomarahasta, eli tipistä tuli mieleen, että itse olen harrastanut tätä juomarahan antamista viimeiset kymmenen vuotta tarjoilijoille ja portsareille. Se mihinkä se on vaikuttanut niin ainakin sillä saa hyvää palvelua. Mokomat muistavat sen ja seuraavalla käynnillä palvelu on astetta parempaa. Toki voihan se palvelun paraneminen olla pelkkää kuvitteluakin. Kaamosmasennus pehmentänyt päätäni sen verran, että alkaa kuvittelemaan omiaan ja näkemään harhoja. Joka tapauksessa, tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa pitkää ja kuumaa kesää. Toki, jos kesä on samanlainen kuin viime vuonna, eli jouluaattona oli lämpimämpää kuin juhannuksena niin tuo edellinen oli vain pehmenneitten aivojen tuottamaa harhauskomusta, mutta toivossa on hyvä elää. Hyvästi kaamosmasennus, tervetuloa rantaheinikoissa kyttäävät borrelioosia levittävät punkit ja muut v-mäiset kesähyönteiset. Niin, kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.

2 kommenttia:

  1. On tämä ihmiselo vaan kummallista. Mieliala vaihtelee säiden mukaan. Kesällä iloitaan ja ollaan sosiaalisia.Talvi sitten mökötetään ja tuijotelaan kengänkärkiä. Suomalaisten jurous ei mielestäni johdu luonteesta vaan säästä ja vuodenajoista. Jos Suomi sijaitsisi välimeren rannalla niin me oltaisiin silloin ihan iloinen ja sosiaalinen kansa :D

    VastaaPoista