Maanantai!

Kävin tuossa aamutuimaan kuntosalilla ja siinä kulmasoutua tangolla tehdessäni oli hieman sellainen olo, ettei siitä tänään oikein mitään tullut. Tuntui vaan siltä, että rauta painoi normaalia enemmän ja sarjapituudet olivat yksinkertaisesti liian pitkiä. Se on välillä sellaista, väkisin hampaat irveessä vääntämistä. Nojailin siinä sarjojen välissä tankoon joka oli telineessä ja tuijottelin apaattisena seinään. Hieman yllätykseksi takaa kuului yhtäkkiä kommentti, lopetahan se haaveilu ja ala tekemään. Sellainen vanhempi herrasmies oli ilmestynyt siihen ja alkoi välittömästi potkimaan meikäläistä perseelle kuin parempikin personal traineri. Ilmeisesti hänkin oli huomannut, että meikäläisen tekemisestä ei tullut oikein yhtään mitään. Pakkohan hänelle oli yrittää jotain takaisin änkyttää, mutta siitäkään ei tullut muuta kuin epämääräistä mutinaa, joten katsoin parhaaksi ottaa hänen neuvosta sananmukaisesti vaarin ja jatkaa tekemistä sanomatta yhtään mitään. Tosiaan, tällaiset maanantaiset aamujumpat ovat välillä hieman vaikeita. Joskus jopa niin vaikeita, että ne kannattaisi siirtää suosiolla seuraavaan päivään. Niinpä niin, tästä ei voi enää mennä muuhun suuntaan kuin ylöspäin. Pakko se on niin ajatella, sillä maanantait ei ole minua varten