Ennen vanhaan mies ja imuri eivät liittyneet toisiinsa muuten kuin epämääräisissä olosuhteissa ja silloinkin kyseessä oli yleensä poikamies. Niin ne ajat muuttuu. Jos joku kaksimielinen vääräleuka miettii kuvan perusteella, että kai tuossa imurissa on säädettävä imuteho niin voin kertoa, ON SIINÄ!!
Olen useasti todennut, että nämä meikäläisen imurointi sessiot ovat melkoisen tuskaista puuhaa. Kaikki alkaa siitä, kun olen väärässä paikassa väärään aikaan ja vaimo "pyytää" imuroimaan. Siinä tilanteessa ei ole sitten vaihtoehtona muuta kuin alkaa kaivamaan sitä imuria esiin. Ensiksi sen epämääräisen muotoisen laitteen joutuu kaivamaan kaapista esiin. Tämän jälkeen saa viritellä putkia, letkuja, johtoja sekä ihmetellä kaikennäköisiä suuttimia. Vihdoinkin kun on saanut sen kapistuksen toimintakuntoon niin paita on jo valmiiksi hiestä märkä. Tiedoksi vaan, että tämä ei johdu huonosta yleiskunnosta vaan pelkästä v*tutuksen nostattamasta verenpaineesta. Itse imuroinnin aloittaminen ei helpota tilannetta millään tapaa ja lisäksi kuulohan siinä lähtee kun tämä villakoiran metsästyslaite parkuu siinä vieressä kuin rakkaan vanhan ministerimme Elisabet Rehnin hankkima hornet suihkuhävittäjä. Siinä vaiheessa mielessä käy aika usein, kun voitan lotossa päävoiton niin palkkaan välittömästi ulkopuolisen siivoojan. Muutenhan ajatus on ihan toimiva, mutta pitäisi varmaan alkaa lottoamaan niin tämä haave saattaisi joskus toteutua.
Meillä suurimmat sotkijat ovat kissat ja lapset. Itsehän en sotke yhtään ja liikunkin lähes leijumalla ympäri huoneistoa niin silloin ei voi sotkua edes syntyä. Lapset vastaavasti sotkevat aivan älyttömästi. Esimerkiksi keittiössä kun he syövät paahtoleipää niin puolikkaan paketin syötyään he murentavat todennäköisesti toisen puolen paketista ympäri pöytiä ja lattioita, tai ainakin se näyttää siltä. Lisäksi kaikki tavarat ja vaatteet jäävät juuri siihen mihin ne sattuu milloinkin tippumaan. Tässä kaikessa on kuitenkin se hyvä puoli, että heidät voi aina komentaa näin perheen päänä siivoamaan itse sotkunsa.
Kissoista ei voi sanoa samaa. Niille on ihan turha möykätä mistään sotkujen siivoamisesta sillä ne eivät ymmärrä mitään muuta kuin paeta siinä vaiheessa paikalta. Nämä meidän ihanan lutuset karvakasat ovat nimittäin sellaisia sotkijoita karvanlähdön aikaan ettei mitään rajaa. Joskus imuroidessa on tehnyt mieli imuroida nekin kauttaaltaan minimoidakseni sen karvojen ympäriinsä tiputtelun, mutta siinä hommassa jäisin armotta kakkoseksi. Nehän tekisivät meikäläisestä välittömästi reikäjuustoa, tai paremminkin juustoraastetta terävine hampaineen ja kynsineen. Ne nimittäin inhoaa imuria ja sen ääntä yli kaiken.
Tosiaan, meillä imuroidaan suunnilleen joka toinen päivä ja itsekin joudun aika usein osallistumaan siihen omalla työpanoksellani. Joskus vaan v*tuttaa tämä miesten ja naisten kotitöiden rajojen hämärtyminen. Mielummin avaisin vaikka viemäriä tai olisin tukkimetsässä kun imuroisin, mutta näillä on mentävä niin pysyy vaimo tyytyväisenä ja kissat pelokkaina ainakin hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti