Ennalta arvattava mies!

Tänään on ystävänpäivä!!! Jiihaa, onpa ihanaa, ainakin jos on kaiken maailman sosiaalisen median päivityksiä uskominen. Jos totta puhutaan niin tästä ystävänpäivästä minua muistutettiin jo eilen sillä tavalla epäsuorasti. Tai noh, voidaan kai puhua ihan suorasta muistutuksesta. Vaimo nimittäin mietti oikein ääneen jossain vaiheessa iltaa, että onpas kiva kun huomenna saa kukkia. Hän ei katsonut minua, mutta jopa tällainen tyhmempikin kaveri sen tajusi kenelle tämä lausahdus oli osoitettu. Hetken siinä jo mietin, että olinko unohtanut jotain ihan oikeasti tärkeää. Niinpä niin, ystävänpäivää hän vaan tarkoittikin. Ystävänpäivä, mitä se minulle oikeasti merkitsee, mitäpä veikkaisitte? Tiedän sen, että naisille se on tärkeä, tai ainakin olevinaan, mutta ei tällaiselle yli nelikymppiselle miehelle, joka ei ole koskaan ollut muutenkaan mikään romantiikan mestari, tai on ollut, mutta ne ajat on jo kaukana takana. Syntymäpäivät ja hääpäivä, jotka on laitettu kalenteriin muistutuksen kera ovat eri asia, mutta tällaiset turhanpäiväiset markkinointikoneiston keksimät hapatukset ei oikein innosta. Nyt ei ole enää kuitenkaan oikein vaihtoehtoja. Minulle on osoitettu epäsuora vaatimus ja kun me vaimon kanssa ollaan oikeasti myös ystäviä niin pakkohan se on mennä tänään töiden jälkeen sinne kukkakauppaan. Se vaan minua mietityttää, että onkos sillä väliä mitä kukkia sitä pitäisi ostaa? Vai pitäisikö yllättää hänet ja viedä jotain ihan muuta? No okei, siinä minä olen kyllä armottoman huono, siis keksimään hänelle jotain yllättävää ja mieluisaa. Siispä taidan olla se sama ennalta arvattava mies ja viedä niitä kukkia. Nyt kun vielä vaan keksisi, että minkälaisia kukkia? Perinteiset ruusut vai näin kevään kynnyksellä tulppaaneja. Sen verran tiedän, että tulppaaneista hän ainakin pitää. Noh, ehkä he siellä kukkakaupassa osaavat neuvoa, jos kehtaan osoittaa oman tyhmyyteni ja kysyä. Se on kuitenkin se helpoin ja kivuttomin tie vaimon rajattoman suosioon.