Fitnessiä!

Kauppaan ei pitäisi ikinä mennä nälkäisenä. Siinä hommassa unohtuu hyvin äkkiä sellainen järkevä ja ennen kaikkea terveellinen ruokavalio. Meikäläisen laihdutuskuuri on nyt siinä vaiheessa, että kokoajan on nälkä. Pelkkä televisiosta nähty hampurilaismainos saa vatsan huutamaan ja se kuulostaa yleensä ihan siltä, kuin itärajan metsissä vaeltava susilauma. Tänään oli hieman kiire aamu ja ajattelin käydä hakemassa jotain valmista, mutta kuitenkin terveellistä evästä töihin lähikaupasta.

Kuten kuvasta näkyy, ei mennyt ihan putkeen tämä meikäläisen kauppareissu. No okei, aluksi kyllä suunnitelma piti, mutta olisikohan ollut tuon banaanin jälkeen kun kontrolli omaan tekemiseen hävisi täysin. Niinpä, lihapiirakoita ja nakkeja, ei näytä ihan laihduttajan peruseväältä. Niiden ravintokoostumuksessa varmasti terveellisen osa on nuo muovipaketit. Loput on pelkkää fättiä tuovaa shittiä. Se mikä täytyy sanoa puolustukseksi, lihapiirakat oli kuitenkin tarjouksessa. Kaksi neljän lihapiirakan pakettia vain kaksi ja puoli euroa. Silti otin ainoastaan yhden paketin ja tarjous suli siihen valintaan. Kotiin päästyäni ihmettelin hieman itsekin ostovalintojani. Ilmeisesti maha oli ottanut toimintavallan siinä lihapiirakkahyllyn kohdalla ja heti perään nakkitiskin luona. Jos suomalainen mies nimittäin päättää jotain niin kyllähän se pitää. Jos se ei jostain kumman syystä pidäkään niin silloin siihen on vaikuttanut joku ulkopuolinen tekijä, vaikkapa maha. Aika ei kuitenkaan riittänyt enää uuteen kauppareissun, joten näillä se oli mentävä. Banaanin lisäksi salaattipisteestä otettu lohisalaatti ja maitohyllyn nurkilta kärryyn nostettu rahka ovat terveellisiä valintoja, mutta niillä ei pärjää millään menehtymättä nälkään. Noh, ei kai muutama lihis ja paketillinen nekkeja voi hoikennuskuuria metsään viedä, ainakaan kovin kauas. Täytyy varmaan seuraavan kerran syödä jotain ituja ja muita heiniä ennen kauppaan menoa niin ei tule mitään epäterveellisiä mielitekoja mieleen, tai tarkemmin ottaen mahalle mieleen. On tämä elämä vaan hankalaa tällaiselle keki-ikäiselle ylipainoiselle miehelle. Ensin rääkkää itseään nälkäkuurilla ja heti kun hairahtuu ihan vahingossa turmiolliselle polulle hetkeksi niin alkaa itsensä syyllistäminen. En yhtään ihmettele, että kaiken maailman kisoihin valmistautuvien fitness ihmisten elimistöt on ihan sekaisin. Aiheesta on kirjoiteltu paljon viime aikoina lehdissä. Tässähän iskee stressi aika nopeasti tällaiselle varttuneemmallekin ihmiselle vaikka ei tarvitse missään vaiheessa itseään lavalla esitelläkään.