Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
torstai 9. helmikuuta 2017
Happy ending, tai sitten ei!
Vanhuus ei tule yksinään sanoi kissa, kun mummolla pöytää pyyki. Se on hieno tunne, kun aamulla ylös päästyään venytyttää selkää seisaaltaan sillä tavalla, että kädet ylös, selkä notkolle, mahaa eteenpäin työntäen tyylillä ja samalla huokaa syvään. Siitä seurasi meikäläisen tänä aamuna selkäkramppi ja jalat meinasi lähteä alta. Hengittäminen on näköjään vaarallista puuhaa, varsinkin venytellessä. Tosiaan, selkä sai eilen kylmää vetoa ja eihän se näköjään muuta sitten tarvinnutkaan. Nyt tämä mies on niin jäykkä, että pitäisi varmaan hakea kaupungin puisto-osastolle hommiin rautakangeksi. Aikoinaan sitä ihmetteli vanhempia ihmisiä ja heidän vetoherkkyyttä. Pistä se ovi kiinni kun täällä vetää kommentit olivat varsin tuttua kauraa. Niinpä niin, nyt itse näyttäisi olevan samassa jamassa. Voi s**tana, että mä oon näköjään jo kunnon pappa!!!
Ajattelin siinä hieman verryttyäni, että minähän omistan niin sanotun putkirullan, eli foam rollerin. Sehän on tarkoitettu lihasjumien omatoimiseen poistoon ja lihaksiin jääneiden kuona-aineiden liikkeelle laittoon. Ei muuta kuin köyhän miehen hieronta käyntiin. Könysin olohuoneen lattialle nelinkontin, kun kissakin heräsi sohvalta ihmettelemään ähinääni. Se hyppäsi viereeni ja tempaisi sellaiset selkäkeikka venytykset haukotuksen kera ettei mitään rajaa, kuin näyttääkseen mallia mitä jokaisen ihmisenkin pitäisi tehdä aina ylös noustessa. Katsoin sitä hetken pitkään ja sanoin sille, haista sinä kissa nyt pitkä p*ska, ei tarvii tulla siihen elvistelemään notkeudellaan kun toinen on kipeä! Siinä minä sitten hetken perästä taiteilin lattialla selälläni rullan päällä irvistellen kissan vahtiessa vieressä. Voin kertoa, ei ollut mitenkään miellyttävä kokemus. Rullailu sattui selkään niin s**tanasti ja niinpä vaihdoin rullailut hyvin nopeasti ihan perinteiseen venytttelyyn. Krampissa oleva lihas ei nimittäin sovellu rullan päälle millään tapaa ja sellainen puuha ei ole varmasti mitenkään terveellistäkään. Puolituntia siinä lattialla venyttelin, könysin ja ähisin mitä ihmeellisimmäsdä asennoissa. Lopputuloksena entistä jäykempi selkä ja armoton v**utus. Kissakin oli kyllästynyt vahtimiseen ja poistunut paikalta. Ei voinut purkaa pahaa oloa siihenkään. Ei ole helppoa tämä vanheneminen. Pitäiisi liikkua riittävästi, syödä monipuolisesti, muistaa venytellä ja nyt kuin kaupan päällisen pitää vielä varoa vetoisia paikkoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti