Opettajat!

Ei ole opettajissa kehumista, ainakaan rakkaan tyttäreni selvityksen mukaan. Hänen varsinainen opettajansa koulussa, siis jossakin aineessa joka meni meikäläiseltä hieman ohi opettaa kuulema liian vähän. Noh, nyt kun tällä varsinaisella oettajalla on sijainen niin hän vastaavasti opettaa aivan liikaa. Ei ole nuoren naisen elämä helppoa. Yksi asia kuitenkin jäi vaivaamaan, mitkähän mahtavat olla sopivasti opettamisen kriteerit nyky nuorilla? En viitsinyt sitä alkaa kyselemään sillä naiset ovat naisia pienestä pitäen varsinkin, jos heidän mielipiteitään kyseenalaistetaan. Siinä käy hyvin herkästi niin, että kaikki olisi ollut minun vika vaikka meikäläisellä ei olisi osaa eikä arpaa koko asiaan. Hyvä esimerkki tästä syyllistämisestä on muutaman päivän takaa. Olin lähdössä kuntosalille ja nuorempi tyttö halusi myös mukaan. Tällainen kuntosali harrastus ei ole nykypäivänä kovinkaan edullista puuhaa varsinkaan tällaisella pienemmällä paikkakunnalla. Kertakäyntimaksut ovat pilvissä ja sika kallis määräaikainen vuoden jäsenyys on seuraava vaihtoehto. Ajattelin, että kertakäynti riittää tälle erää, mutta kuntosalille päästyämme aina niin hymyilevän reipas vastaanottotiskin tyttö tarjosi kolme kuukautta kestävää nuorisojäsenyyttä. Niinhän me hankittiin sellainen, koska tyttö täyttää kohta puoliin viisitoista, jolloin säännöllinen kuntosaliharratus alkaa olemaan ihan turvallista ja toisekseen hinta oli oikeasti edullinen. Aina niin rakas tyttäreni vannoi ja vakuutti käyvänsä salilla aktiivisesti tänä aikana ja näin ollen raha ei menisi hukkaan. Siellä me sitten hetken päästä kahdestaan kuntoiltiin. Opetin ja neuvoin yhtä hymyä olleelle tytärtärelle laitteita ja liikkeitä. Täytyy sanoa, että hymy hyytyi aika nopeasti. Vuorokausi eteenpäin ja se oli vaihtunut irvistelyyn. Kerroin kyllä hänelle jo salilla, että lihakset saattavat olla "hieman" jäykät muutaman seuraavan päivän ajan vaikka todella kevyesti kaikkea tehtiinkin, mutta kivusta en kuulema puhunut mitään. Hän ei saanut käsiä suoraksi ja istumaan meno oli hänen mukaansa yhtä tuskaa. Niinpä niin, eli minun vika jälleen kerran. Olin kuulema rääkännyt häntä siellä salilla ja ihan tahallani. Vielä palatakseni opettajiin ja opettamiseen niin siinähän on yleensä kysymys ihmisten välisestä kemiasta. Se miten oppilas ja opettaja tulee toimeen keskenään. Ihmisiähän ne opettajatkin ovat ja tästä hyvä esimerkki on omalta opiskelu ajalta jostain 90-luvun alkupuolelta jolloin silloinen luokanvalvoja sanoi minulle "Juha, sinusta ei tule koskaan mitään". Se jäi jotenkin elävästi mieleen. Me ei tultu missään vaiheessa toimeen keskenämme ja siihen lauseeseen kiteytyi aika vahvasti tämä meidän oppilas-opttaja suhde. Toki siihen aikaan me nuoret elettiin täysillä, mutta siitä huolimatta häiriökäyttäytymisestä ei voinut puhua. Siinä oli kyse ainoastaan henkilökemiasta. Onneksi tämä minun luokanvalvoja oli väärässä. Tuli minusta jotain, ainakin neljän lapsen "opettaja", vaikka he minulle aina valittavatkin tekemisistäni ja sanomisistani, mutta rakastavat kuitenkin.